Kun tuntee rakennuksen historian, näkee kierroksella toisenlaisen linnan: juhlaportaikosta tulee näyttämö, Marmorisalista maailmanpolitiikan neuvottelupöytä, puutarhasta barokkinen vallannäytös.
Prinssi Eugen: rakennuttaja
Eugen Savoijilainen (1663–1736) oli Habsburgien valtakunnan epätodennäköisin menestystarina: syntyi Pariisissa, Ranskan hovi hylkäsi hänet, ja niinpä hän siirtyi vuonna 1683 Itävallan palvelukseen – juuri ajoissa Wienin toiseen turkkilaispiiritykseen. Seuraavina vuosikymmeninä hänestä tuli Euroopan menestynein sotapäällikkö ja yksi maanosan rikkaimmista miehistä.
Omaisuutensa hän sijoitti kirjoihin, taiteeseen ja arkkitehtuuriin. Belvederen hän rakennutti kesäresidenssiksi kaupungin porttien ulkopuolelle – ei hallitakseen vaan edustaakseen ja kerätäkseen. Täällä hän piti eläintarhoja eksoottisine eläimineen, kasvatti harvinaisia kasveja ja otti vastaan Euroopan lähettiläitä.
Nimi – italiaksi ”kaunis näköala” – yleistyi vasta Eugenin kuoleman jälkeen. Näkymä Ylä-Belvederestä puutarhan yli Wieniin oli kuuluisa jo 1700-luvulla ja on sitä yhä: Canaletto maalasi täältä kuuluisan Wien-vedutansa.
Hildebrandtin kaksoislinna
Johann Lucas von Hildebrandt, Fischer von Erlachin ohella Itävallan tärkein barokkiarkkitehti, ei suunnitellut yksittäistä residenssiä vaan kokonaisuuden, jossa on kaksi linnaa ja niitä yhdistävä puutarha rinteessä.
- 1712–1716: Ala-Belvedere – asuinlinna Rennwegin varrella, jossa olivat Eugenin todelliset asuintilat, Marmorisali vastaanottoja varten ja Kultakabinetti.
- 1717–1723: Ylä-Belvedere – puhtaasti edustusrakennus rinteen laella, rakennettu juhlia varten. Täällä ei asunut käytännössä kukaan.
- Puutarha – ranskalaisen Dominique Girardin suunnittelema, kaskadeineen, sfinkseineen ja näköakselineen, joka sitoo molemmat linnat kaupungin siluettiin.
Tämä työnjako selittää sen, mitä kävijät näkevät tänään: alhaalla tilat ovat intiimimpiä ja asuttavampia, ylhäällä kaikki tähtää vaikutukseen – aina Sala Terrenaan asti, jonka holvia kannattelee neljä kiviatlanttia.
Sotapäällikön asunnosta keisarilliseksi galleriaksi
Eugen kuoli vuonna 1736 ilman testamenttia ja ilman suoria perillisiä. Hänen veljentyttärensä myi kokonaisuuden irtaimistoineen; vuonna 1752 keisarinna Maria Teresia hankki sen Habsburgien suvulle.
Merkittävin päätös tehtiin hänen poikansa Josef II:n aikana: vuonna 1781 keisarillinen taulugalleria siirrettiin Stallburgista Ylä-Belvedereen ja avattiin yleisölle – näin Belvederestä tuli yksi maailman ensimmäisistä julkisista museoista, vuosia ennen Louvrea. Ajatus siitä, että ruhtinaallinen kokoelma kuuluu kaikille, toteutui täällä varhain.
Franz Ferdinand ja Sarajevo
Vuodesta 1899 Ylä-Belvederessä asui arkkiherttua Franz Ferdinand, kruununperillinen. Linnasta tuli hänen ”työpajansa” poliittinen keskus – varjohallitus, joka odotti vallanvaihtoa. Täältä hän lähti kesäkuussa 1914 joukkojen tarkastukseen Bosniaan; Sarajevossa häntä ja hänen vaimoaan Sophieta kohti ammutut laukaukset sytyttivät ensimmäisen maailmansodan.
Monarkian päättyessä 1918 Belvedere siirtyi nuorelle tasavallalle – ja siitä tuli lopullisesti museo.
1955: ”Itävalta on vapaa!”
Tasavallan kuuluisin parvekelause
15. toukokuuta 1955 neljän miehitysvallan ja Itävallan ulkoministerit allekirjoittivat Marmorisalissa Itävallan valtiosopimuksen. Se päätti kymmenen vuoden miehityksen ja palautti täyden itsemääräämisoikeuden.
Ulkoministeri Leopold Figl loi lauseen ”Itävalta on vapaa!” – se lausuttiin salissa, mutta se on jäänyt mieliin parvekekohtauksena, kun sopimusta esiteltiin riemuitsevalle väkijoukolle puutarhassa. Marmorisali on nykyään osa tavallista museoreittiä.
Keisarillisesta talosta Klimt-museoksi
Nykyinen instituutio syntyi vuonna 1903 nimellä ”Moderne Galerie” Ala-Belvedereen – Gustav Klimtin ympärille kerääntyneen Sezessionin aloitteesta, tehtävänään esitellä itävaltalaista taidetta kansainvälisessä vertailussa. Jo vuonna 1908 talo osti ”Suudelman” suoraan Kunstschau-näyttelystä.
- 1903 – Moderne Galerie perustetaan; ensimmäisiä hankintoja van Gogh ja Segantini.
- 1918–1938 – laajeneminen Österreichische Galerieksi kaikkien aikakausien yli.
- 1938–1945 – natsiaika: pakkolunastukset ja pakkomyynnit leimaavat kokoelmaa; restituutiotyö jatkuu yhä – tunnetuin tapaus on vuonna 2006 palautettu ”Kultainen Adele”.
- Vuoden 1945 jälkeen – sodassa vaurioituneiden linnojen jälleenrakennus; uudelleenavaus vuonna 1953.
- 2018 – Belvedere 21 avataan nykytaiteen näyttämöksi Karl Schwanzerin entiseen maailmannäyttelypaviljonkiin.
Instituution historia sivuston belvedere.at mukaan.
Aikajana
| Vuosi | Tapahtuma |
|---|---|
| 1663 | Eugen Savoijilainen syntyy Pariisissa |
| 1683 | Eugen siirtyy Itävallan palvelukseen; Wienin vapautus |
| 1712–1716 | Ala-Belvederen rakentaminen (Hildebrandt) |
| 1717–1723 | Ylä-Belvederen rakentaminen |
| 1736 | Eugenin kuolema; perillinen myy |
| 1752 | Maria Teresia hankkii kokonaisuuden |
| 1781 | Keisarillinen galleria avataan yleisölle |
| 1899–1914 | Franz Ferdinand asuu Ylä-Belvederessä |
| 1903 | Moderne Galerie perustetaan |
| 1908 | Klimtin ”Suudelma” ostetaan |
| 1955 | Valtiosopimus allekirjoitetaan Marmorisalissa |
| 2018 | Belvedere 21 avataan |
Historian kokeminen paikan päällä
Historia on läsnä kierroksella, kun tietää mihin katsoa:
- Marmorisali (1. kerros) – valtiosopimus; kattofresko juhlistaa Eugenin mainetta.
- Sala Terrena (pohjakerros) – atlantit lisättiin holvivaurioiden jälkeen vuonna 1732; barokki kohtaa statiikan.
- Juhlaportaikko – reliefejä Eugenin sotaretkien kohtauksista.
- Puutarha-akseli – ylimmältä terassilta Hildebrandtin lavastus paljastuu: kaupunki, puutarha ja linnat yhdellä linjalla.
- Linnankappeli – näkyy ensimmäisestä kerroksesta, alttaritauluna Francesco Solimenan teos.
Miltä tilat näyttävät tänään ja mitä lippu kattaa: Belvedere sisältä. Arkkitehtoninen kierros löytyy kohdasta Ylä-Belvedere.
Usein kysytyt kysymykset
Kuka rakennutti Belvederen linnan?
Rakennuttaja oli prinssi Eugen Savoijilainen, sotapäällikkö Habsburgien palveluksessa. Arkkitehti oli Johann Lucas von Hildebrandt. Ala-Belvedere valmistui 1712–1716, Ylä-Belvedere 1717–1723.
Onko keisari koskaan asunut Belvederessä?
Belvedere ei ollut koskaan keisarillinen residenssi. Maria Teresian oston jälkeen 1752 se toimi lähinnä galleriana. Kruununperillinen Franz Ferdinand asui Ylä-Belvederessä vuodesta 1899 – tunnetuin asukas prinssi Eugenin jälkeen.
Mikä on Itävallan valtiosopimus ja miksi se allekirjoitettiin Belvederessä?
Vuoden 1955 valtiosopimus päätti sodanjälkeisen miehityksen ja palautti Itävallan itsemääräämisoikeuden. Se allekirjoitettiin 15. toukokuuta 1955 Ylä-Belvederen Marmorisalissa – tasavallan edustavimmassa salissa.
Kuinka kauan Belvedere on ollut museo?
Vuodesta 1781, jolloin Josef II avasi keisarillisen taulugallerian Ylä-Belvederessä yleisölle. Näin Belvedere kuuluu maailman vanhimpiin julkisiin museoihin.
Mistä nimi ”Belvedere” tulee?
Italiasta: ”kaunis näköala”. Sillä tarkoitetaan näkymää Ylä-Belvederestä puutarhan yli Wienin keskustaan, joka oli kuuluisa jo 1700-luvulla.
Mikä yhdistää Franz Ferdinandin Belvedereen?
Kruununperillinen asui vuodesta 1899 Ylä-Belvederessä ja teki siitä poliittisen keskuksensa. Täältä hän matkusti vuonna 1914 Sarajevoon, jossa häneen kohdistunut attentaatti sytytti ensimmäisen maailmansodan.